Taalla ollaan lattareitten vaarallisimmassa kaupungissa, n. 4000 tiedettya murhaa per vuosi, eli n. joka kymmenes vastaantulija on potentiaalinen ryostaja/murhaaja/raiskaaja....nice. (ja páálle vielá kaikki tuhannet kadonneet ja muuten epáselviksi jááneet tapaukset.)

mutta mutta ei hataa, nimittain meilla on turvanamme jenkkien suurlahetysto joka on maailman toiseksi suurin moskovan suurkkarin jalkeen! voi todeta myos, etta ko. lahetysto on koko El Salvadorin tarkimmin suojeltu mesta. olin(=Jonsku) nimittain suomessa chattaillu myspace.com sivustolla yhen "paikallisen" kanssa ja kysellyt hieman etta mita kandee nahda taalla, no, jatka kysyi etta koska suunnilleen ollaan taalla ja vastasin etta perjantai iltapaivalla n. 16 aikaan. Saapuessamme san salvadorin lentokentalle virkailija kysyy meilta "what are u doing here, are u going to connecting flight?" eika millaan meinannut uskoa etta olemme tosiaan jaamassa kyseiseen maahan ja etta ollaan reppuilemassa. Muutaman virallisen kysymyksen jalkeen hampaaton tummahko virkailija kysyy etta jos meilla on poikaystavia mukana/ taalla, tarvitaanko kaveria etc etc...siina samassa komea nuorimies ilmestyy paikalle ja kysyy suureksi hammastyksemme "are u tiina and johanna?"...siis mita vittua?? tunnetaanko meidat taalla??

Tassa vaiheessa sanottiin vaan talle jannulle, etta ootas nyt vahan, meilla on tarkee juttu tassa juuri meneillaan. Oltiin jo ennakkoon sovittu, etta AllCall-systeemeista lentokentilla tullaan pyynnostamme kuuluttamaan kadonneita ystaviamme Anu ja Per Saukkoa. Ja San Salvadorin kentalla ystavallinen virkailija totes, of course. Tehtava suoritettu. Seuraavaksi Mrs ja Mr Saukkoa kuuluteltaneen Costa Ricassa.

Tama jatka sitten kertoi olevansa se samainen kaveri jonka kanssa olin jutskaillut netissa ja etta han vie meidat hotelliin jonka on jo valmiiksi varannut meille. No kyllahan meille kyyti kelpaa! ihmeteltiin tosin vahan etta miten jatka oli paassyt tuloterminaaliin sisalle, ihan portille asti, mutta kaikki selvisi kun astuttiin ulos terminaalista. Meita vastassa oli CD-usa -kilpinen diplomaattiauto, luodinkestava tajuttoman kokoinen paku ja oma kuski. Jatka siina sitten kertoi olevansa suurlahetyston turvallisuusmies, ei suinkaan paikallinen vaan usa:n metrivoimien sotilas.....FAKKIN HELL!!

siina sitten ajeltiin rinsessoina hotellille ja jatka kaski meidan jattaa tavarat, koska nyt lahettiin illalliselle! kuski ajo meidat meksikolaiseen raflaan jossa syotiin ja juotiin "micheladaa" kaksin kasin. Mahtavan ja erittain tarpeellisen ruokailun jalkeen tama nuori herrasmies, arska sanchez, kertoi etta tanaan juhlitaan uuden suurlahettilaan virkaanastujaista ja etta ollaan menossa suurkkariin ilmasen viinan bileisiin!! arvatkaa vaan havettiko olla paskanen, hikinen, meikiton ja epaedustava siella....ei kuitenkaan tuntunut menoa haittaavan! tavattiin tarkeita pukumiehia, ja mita parasta monta merivoimien sotilasta, huihuhuhuh!! kiskottuamme aikamme viinaa suurkkarissa oli aika menna bilettamaan ja siina illan mittaan nahtiin paakaupungin, san salvadorin, kaikki parhaimmat salsapaikat, diskot, klubit ja yokerhot. Siis niin mahtavan ystavallista jengia viela kaiken lisaks! rinkkia tuotiin poytaan kovaa tahtia ja salsatanssiakin harjoiteltiin, tosin tunsimme itsemme ruostuneiksi roboteiksi paikallisiin lantioliikkeisiin verrattuna.... kontakteja tuli saatua mieleton maara ja meidat halutaan kaikkiin paikkoihin ja juhliin, mahtavaa, sopii meille!

aamuyosta saatiin kyyti hotlalle ja arska jai kans yoks ihan vaan meidan turvallisuuden vuoks. etta nain!

tanaan, lauantaina herattiin paa kipeena. Hotlan vanha mummu fiksas meille pannukakku-, paahtoleipa- ja munakas-aamiaisen ja syotiin hyvalla ruokahalulla. Arska soitti kuskilleen ja kaski meidat mukaan autoon, kuulemma oli viemassa meidat ostoskeskukseen kahville/shoppailemaan.... toisin kavi. Diplomaattiautomme hurautti hotelli sheratonin(maan paras)eteen jossa meidat vietiin pikku kiekalle, oltiin hakemassa jotain tyyppia. tuloksettoman etsinnan jalkeen jatkettiin matkaa ja pysahdyttiin matkatoimiston kohdalla jonne arska meni fiksaamaan meille ohjelmaa paivan ajaksi. Tinskun kanssa ei todellakaan oltu ajateltu etta mentaisiin laheista ostoskeskusta kauemmas, joten oltiin taas paskasia ja aamutohvelit jalassa. Arska ilmotti, etta nyt hanen on mentava duuniin mutta etta han on fiksannut meille koko paivan kestavan tourin tulivuorille ja jarvelle erittain halpaan hintaan. Diplomaattiauto arska mukanaan hurautti menemaan ja meidat jatettiin toimistiolle venaamaan toista autoa, kuskia ja opasta. Odotellessa harjoiteltiin englantia matkatoimistovirkailijattaren kanssajoka haluaa ehdottomasti menna meitsien kanssa rantsulle huomenna.

Oppaamme saapuu tarkoituksenaan tehda viiden tunnin kirtoajelu tulivuorille ja jarvelle. Saatiin kuulla maan historiasta ja paikallisesta kulttuurista, tiesitteko muuten etta el salvadorin ja hondurasin valinen sota syttyi jalkapallo-ottelun seurauksena... siis niin lattarityylista! Ensimmainen tunti meni ihan virallisesti hopotellessa, nakymat ja fiilis tulivuorella(cerro verde) oli mahtava jarvesta puhumattakaan... mutta siita eteenpain oppaamme heittaytyi roisiksi ja alkoi kertomaan meille parhaista paikoista "for some sweet lovemaking", siis ihan kaikki aiheesta tuli hyvin selvaksi. Hanella oli myos rajahtava tarve kertoa meille mieltymyksistaan ja kokemuksistaan ja nyt tiedetaan enemman oppaamme, Macin, henkilokohtaisesta elamasta kuin mistaan muusta...."so here is the volcano bla bla bla, and uuuff, if you have a boyfriend u can take him here, some red wine and the u know (silmaniskua ja kyynarpaalla tokkimista) some sweet love making! Matka jatkui seuraavissa merkeissa "so do u like girls or just boys", "do u like spanking", "me and my brother once did *piiiip* with this crazy brazilian girls...uuff, some serious booty shakin..", "i am too horny for normal girls"etc.... ei olla varmaan pitkaan aikaan naurettu noin paljon!!! siis ihan uskomaton tyyppi!! Kiertarin jalkeen meidat vietiin johonkin lahioon josta ostettiin paikallista ruokaa "pupusa" -lattyja ja vihreita mangoja take-awayna. Mahtava oppaamme antoi viela kyydin hotlalle ja jatti korttinsa etta jos me tarvitaan "ihan mita vaan" niin voidaan soittaa hanelle. Safkattiin pupusat ja jatetiin ronat hotlan mummelille joka oli ilosta sokeena (Huom! Ei soikeena), ja antoi meille luvan kayttaa pesukonetta. Nyt on pienen paussin aika ja kohta taas mennaan diplomaattiauton kyydilla paariin!

Mahtava paikka tama el salvador, samanlaista ystavallisyytta tuskin kokee kaikissa maailman kolkissa...

Tassa juuri tata kirjoitellessa hotellin portin takana hiimailee kepit kadessa joku hieman haro vanha papparainen. Aija puhuu sujuvasti espanjaa ja englantia, kertoo olevansa turvallisuuspuolen tyyppeja. Etta jos vaikka haluttais nahda hanen suorittamia KungFu-liikkeita... No hei kuules ukko, ala ittees riko! Ja kylla pissilirissa ollaan, jos turvallisuutemme hanen kumarille harteilleen uskotaan... 

joo & tii