Nyt on sit niinkun kai virallisesti reissu pulkassa, kun olis aika maksaa viulut. Viimeinen osio matkan vingutuksista saapunut. Tietää taas, miksi sitä viulua pitää ihan oikeastikin vinguttaa, eikä vaan aina korttia... =)

Onneksi tuli säästettyä muutamia euroja esim. valittaessa halpa veneretki, jossa meinas henki lähtee, mistään muusta budjettimeiningistä nyt puhumattakaan. Ei se nyt oo niin tonnin päälle tarkkaa, että paljoko sitä onkaan tullut shopattua... Aatelkaa, jos olis vaikka jääny parit kengät tai paidat hankkimatta! Kyllä turvallisuudesta kannattaa aina tinkiä... =S

tän päivän hesarissa oli aivan mahtava UUTINEN... tai no, mainos se tais olla... no mut sisältö oli se, että sanottiin ihq-bändin -matkaseuramme NYkin koneessa- 69eyesin palanneen suomeen, ja olivat A-alkuisen tavaratalon musaosastolla tänään nimmarikeikalla! Jee, hyvä jätkät! Tervetuloa takas suomeen... mekin just vasta tultiin! meillä oli kauheen kivaa ja mukavaa, kuis teillä??!!

no juuh, on vissiin vähän aikaa vierähtäny eikä blogi ole päivittyny, tässä vaiheessa voidaan kai jo puhua eilittämisestä... no mutta älkääpä luulkokaan, että tää tähän päättyis! kyllä, vielä on tarinata tulossa, ja kuveja, ja mitä vielä!!! ja mä muuten olen sitä mieltä, että pradan kengät pitää kuvauttaa ja päästää ne blogin kautta päivänvaloon! jonskuuu!!!


uuh ja aah! Buenos Aires! mikä ihana kaupunki!

tinsku otti ja vanheni 13. helmikuuta...
sitä surimme (ilmaisella) ravintolaillallisella
(meille ilmaisen) punaviinin ääressä...

ja siis mitä mitä mitä! argentiinalaiset miehet!!! UUUUUUUH!!! siis hei pohjolan pojat, ottakaa noista komistuksista mallia, ne nimittäin todella osaa tyylikkään flirttailun!!! ja ASENNE on tärkein!!! naiset OVAT prinsessoja, jokainen omalla tavallaan ;)

Vaikka nyt ihan käytännön esimerkki: Tyylikäs, KOMEA, nuori mies, pukeutuneena ERITTÄIN hyvin istuvaan pukuun, kävelee vastaan kadulla. hän puhuu puhelimeensa, mutta jonskun kohdalla laskee puhelimen korvaltaan, katsoo suoraan silmiin, kertoo miten taivaallisen kauniit jonskun silmät hänen mielestään ovat (heh... "ovat kuin tähdet, eivät toki yhtä kirkkaat mutta yhtä kaukana toisistaan...") (no ei se äijä tietenkään noin sanonu, toi oli ihan vaan tinskua...), ja tän mukavan ja miellyttävän kohteliaisuuden jälkeen tyyppi otti ja laitto puhelimen takas korvalleen ja jatko matkaansa sekä puheluaan. ja M.E.K. sen kun raiku...

tästä puolen korttelin päästä vanha charmantti herrasmies pysähtyi antamaan meille katua, kun oli vähän ahtaampi paikka. tinsku meni edellä, ja hups, vanha herra osasi niiin miellyttävästi ja ystävällisesti suorittaa tämän tienannon, että hoh hoh, polvet meni muusiksi... ja jonsku huutaa takaa, että jumalauta tiina, toi vanha äijähän flirttaili sun kanssa ihan kympillä... no niin teki!!!!

ja kun joka kulman takaa puskee esiin toinen toistaan upeempaa ilmestystä, niin pitää välillä väkisin muistuttaa itseensä laittaan leuka takas paikoilleen... välillä se tippu jonnekin polviin saakka... M.E.K.!!!

siis ette usko, mun kadonnet pradan kengat on loydetty, ma oon niin onnellinen¡

tinsku lax kotiin j onoin viikko sitte, ei oo tainnu mitaan kirjottaa argentiinasta, meinaa mulle taa on tuttu juttu joten antaa tinskun kertoa neistyeen silmin.

mutta tosiaan, punkkaan talla hetkella exan luona ja tanaan klavin lapi joka ikisen kaapin ja nurkan koko kampasta. loysin ison kasan vanhoja kledjuja, kenkia, koruja ja muuta kamaa jota vailla olen ollut jo kaksi vuotta. ja thank goood etta loysin mun prada-kengat ennen exan serkkua, olin meinaa joskus luvannu lahjottaa ne sille pikku hiprakassa, mutta nyt ei teekkaan enaa mieli, joten pakkasin kenkani rinkkaan muutaman t-paidan sisalle enka enaa ikina mainitse kyseisia kenkia...huhuh...

loma taalla argentiinassa sujuu oikeen kivasti shoppaillen ja auringosta nauttien. oon syony hullun lailla kaikkia herkkuja, lihaa, makeisia ja leivoksia etc etc joita oon kaivannu viime aikoina.

viikonloppu oltiin polo clubilla ja ens vloppu mennaan uruguayhin

ainiin, ja joka torstai kayn irti huumeista tukiryhman kanssa juttelemassa ja kuuntelemassa apua tarvitsevia, hyvantekevaisyyttakin tulee siis tehtya samalla...siihenkin omat syynsa..palataan asiaan later.

eli tinskuuuu, mitas diggasit etelaamerikan pariisista' enta miehet'

jonsku kuittaa

Koska oli ihan pakko ehtiä halpashoppaamaan Limassa vielä just ennen lähtöä (alla nukkumaton yö salsailuineen sekä aamuisine viskinjuontipeleineen), meinas Buenos Airesin -koneeseen ehtimisemme olla uhattuna.

Kentälle kun päästiin, todettiin, että saatamme ehtiä. Siinä vaiheessa ei vielä tiedetty, mitä tuleman piti. Ensin lentokenttävirkailija osoitti meidät totaalisen väärään suuntaan. Suorastaan pakotti, vaikka oma suuntamme oli alkujaan oikea... Montakohan kilometriä siinä tuli rinkka selässä kiireessä väentungoksessa turhaan tallailtua... (Siis tosi paljon PERDON te kaikki, ketä ohimennessämme rinkoillamme mukiloimme, olisitte väistäneet, niin ei oltais törmäilty...)

Kun päästiin oikeeseen terminaaliin, saatiin maailman hitain lähtöselvitysvirkailija - huuuhuuu, kello käy...  Saatiin kuin saatiinki rinkat tsekattua, ja vielä oli pienen pieni mahdollisuus, että ehditään. Into ehtimisestä laantui, kun tajuttiin, että pitää vielä jonottaa ainakin kolmeen eri pisteeseen; maastapoistumisveron maksupisteeseen, maksetun maastapoistumisveron maksun tarkistuspisteeseen sekä tietenkin normiin turvatarkastukseen.

Takaisku tuli siinä kohtaa kun tajuttiin, että Tinskun maahanmuuttoviranomaisten vaatima lappu on rinkassa matkalla Buenos Airesiin, sitä oltais tässä checkpointissa juuri nyt tarvittu, jotta päästään lähtemään maasta. Jaahas. Virkailijapoika sanoi, että niitä saa alakerrasta uusia lappuja, että eikun hakeen semmonen, ja sitten sama jonotusrumba uusiksi... ei helevetti sentään... Onneksi oli sen verran sankka joukko muitakin lappunsa hukanneita, että yksi virkailija lähti hakemaan isomman määrän lappuja ylös.. Hei haloo, voisko niitä ylipäätään säilyttää siellä, missä niitä tarvitaan??? Sain kuin sainkin tarvittavan uuden lippulapun, ja siihen vaadittavan leiman. Ja päästiin siirtymään seuraavaan jonoon.

Nyt alko olla jo tositositosi lähellä koneen missaaminen, ja ENÄÄ tarvi jonottaa yks jonottavista ihmisistä täys oleva halli läpi. Ennen turvatarkastusta piti esittää se kovan onnen lippulappu vielä yhdelle tuimalle tädille, ja sen jälkeen oli mahdollista lähteä Perusta. Minen kyllä tämmösestä pelleilystä paljon perusta, ihan limasta touhua.

Jonsku pääsi maastapoistumistädin tarkastukseen ennen Tinskua, ja Tinsku hieman ihmetteli, mikä siellä nyt maksaa?! On KIIRE koneeseen... tämä maastapoistumismuija alko tenttaamaan Jonskulta, miksi hän ei käytä Argentiinan passiaan!!! Noh, Jonskuhan vastaa, että "Kun mulla on tämä Suomen passi."
Virkailija jatkaa: "Mutta tämä on uusi passi."
Jonsku: "Niin on." (oli siis saanut uuden biopassin rikkoutuneen vanhan tilalle)
Virkailija: "Miksi et käytä Argentiinan passiasi? Koska sinulle on myönnetty Suomen kansalaisuus?"
Jonsku: "ööö... silloin kun synnyin Suomeen, olen SUOMALAINEN... ei OLE Argentiinan passia..."

Virkailijahan ei tätä meinannut uskoa...

Tässä vaiheessa Tinsku suosittelee Jonskulle tietyissä olosuhteissa käyttämään vähän vähemmän täydellistä Argentiinan epsanjaa... Ei se turistiespanja ihan kuoleman kamalaa ole, jos sillä vaikka ehtis koneeseen paremmin! "Mitä haluat aasi!!??" sen verran Tinskukin oppi ihan oma-aloitteisesti...

Ja juuh... koneeseen kerittiin kuin kerittiinkin... Ei tosin montaa minuuttia jääny tylsistymiseen aikaa... Ja taidettiin hieman shoppaamaankin ehtiä..? (=juostiin kaupan läpi, vingutettiin Visaa, ja koneeseen, viimenen kuulutus tais mennä jo) ("Hei, me ollaan Jonsku ja Tinsku, me ollaan vähän myöhässä, mutta me tultais vielä tälle lennolle, kiitos!")